maanantai 30. lokakuuta 2017

"Jalka nousee ja musa soi" Catsia katsomassa






Oikeastaan minun ei pitänyt mennä katsomaan Cats-musikaalia Tampereen Teatteriin, koska en yleensäkään pidä musikaaleista, olen puheteatteri-ihminen. Puheteatteri-ihmisen lisäksi olen vielä koiraihminen. En ole tanssi-ihminenkään, sillä koreografioiden hienouksista en tajua mitään.
Mutta runoihminen olen ja erityisesti rakastan T.S.Eliotin runoja.


Thomas Stearns Eliot.


Catsin käsikirjoitus perustuu Eliotin kissarunokirjaan Old Possum´s Book of Practical Cats.
Upean musiikin on säveltänyt Andrew Lloyd Webber. Hänen kynästään ovat lähteneet myös Jesus Christ Superstar, The Phantom of Opera ja lukuisat muut suosikit.
Cats on maailman suosituin musikaali. Yritän löytää vastauksen kysymykseen Miksi.


Omalta kannaltani Catsin suurin heikkous on siinä, että musikaalissa ei ole alkeellisintakaan juonta. Kissarunot ovat oivallisia ja Jukka Virtasen aikoinaan taidokkaasti suomentamia.
Tampereen teatterin versioon on lisätty uusi rooli, Rotta, jota Risto Korhonen lupaavasti esittää.
Tämä rotta haluaa olla kissa ja hän pääseekin näyttämölle, mutta Rotan ja kissojen kesken ei synny mitään kutkuttavaa konfliktia. Eikä rotasta lopultakaan kissaa tule. Olisihan se ollut kiva, jos jollakin roolilla olisi ollut draamankaarentynkää edes.








Kissojen välillekään ei muodostu kissatappeluita tai taistelua valta-asemista. Ehei, suuri osa esityksestä kuluu kissojen kyhnytellessä toisiaan tanssin ja laulun lomassa.


Kissat vain esitellään yksi toisensa jälkeen. Musiikki ei vaikene hetkeksikään ja se onkin
on tarttuvaa ja melodista. Kukapa ei muistasi Memories-kappaletta ainakin Barbra Streisandin tulkitsemana, jonka voit kuunnella tästä. Ilotulituskin kaipaa kuitenkin suvantovaiheensa.


Paras runo kertoo teatterikissa Gusista (Tero Harjunniemi). Koska teatterikissa on vanha ja sairastaa Parkinsonin tautia, niin Harjunniemen herkkää laulua ei peitetä liian kovaa soitetulla musiikilla.


Ensimmäinen näytös oli miellyttävää kuultavaa, koska "volat eivät olleet vielä kaakossa". Toisessa näytöksessä minä ja edessäni istunut pikkupoika laitoimme kädet välillä korville.
Rivi 4 ei siis ehkä ole paras mahdollinen paikka, joten kannattaa valita lippunsa taaempaa, niin tätä ongelmaa ei ehkä ole, näin ainakin vakuutti nainen, jonka kanssa minulla oli ilo jutella väliajalla. Joka tapauksessa suosittelen korvatulppia ainakin lapsille.


Toisessa näytöksessä oli myös joitakin voimakkaita valoefektejä, joten migreeniin taipuvaisena minun piti välillä korvien lisäksi sulkea silmätkin. (Tässä vaiheessa olin iloinen, että sain lipun lahjaksi)


Olihan esityksessä hyvääkin. Nimittäin puvut. Tuomas Lampinen on suunnitellut kissoille puvut, joissa on vain sen verran karvaa, että tanssijoiden sulavat liikkeet näkyvät hyvin.
Jos juoni ei yhdistäkään kissojen tarinoita, niin onneksi sentään kissojen puvuissa on yhtenäisyyttä.


Myös Jonna Lindströmin suunnittelemat peruukit kiinnittävät huomion, sillä tarjolla on mm.kuparinväristä valkkia. Ei ihan tavismeininkiä.


En tainnut löytää vastausta siihen, miksi Cats on maailman suosituin musikaali.


In my beginning is my end. -T. S. Eliot




Mukavaa alkuviikkoa!


Reija























sunnuntai 15. lokakuuta 2017

"Otetaanpa perheen hajoaminen, syöpä ja pornoaddiktio ja tehdään näistä aineksista hauska näytelmä!""



Long time no see! Rupesin jo miettimään, että minulta ovat blogikirjoitusten aiheet loppuslut, mutta sitten lähdinkin ajelemaan Poriin teatteria katsomaan ja Elämä kunnossa -esitys (ja oikeammin pyyntö että kertoisin siitä rehellisen mielipiteeni) saikin kirjoitusintoni taas heräämään. So I am back! 

Kulttuuritehdas Kehräämö


Ensinnäkin  Kulttuuritehdas Kehräämö on todella miellyttävä paikka, siis sitten kun olin lopulta löytänyt Porin kaaosmaisessa  liikenteessä perille.

Olin todella iloinen, että katsomo oli rakennettu perinteisesti eikä tarvinnut tunkea  ventovieraiden pöytään tai  yrittää katsoa esitystä niska kenossa.Kahvia ja muitakin virvokkeita sai ostaa baarista ja viedä ne mennessään katsomon puolelle.

Sain hyvän paikan suht takaa, mutta koska siellä on nouseva katsomo, niin paikka oli ihan jees. Kehräämön teatterisaliin on vapaavalintaiset paikat, joten perillä kannattaa olla ajoissa varaamassa paikkaa (eikä siis jäädä sekoilemaan liikenteeseen, kuten allekirjoittanut).



Innostuin Elämä kunnossa –näytelmästä, koska sen sanottiin yhdistävän stand-upia ja perinteistä näytelmää.  Kuten se sitten tekikin. Mietin, että millainen tuo yhdistelmä olisi. 


Kupletin juoni


on lyhykäisyydessään se, että kolme stand-up koomikkoa (Anitta Ahonen, Toni Jyvälä, Rami Valli) hakeutuvat ratkaisukeskeisen terapeutin aka coachin (Kai Tanner) pakeille ja sitten aletaan käsitellä perhehelvettiä, pelkoja,sairauksia ja addiktioita. Eikä elämä taida ihan kaikilta osin olla kunnossa.

En tuntenut entuudestaan ollenkaan Rami Vallia tai Kai Tanneria enkä ollut etsinyt heistä mitään tietoja etukäteen. Toni Jyvälä on tv:stä tuttu. Joten siis edessä oli minulle liki tuntematon herrakööri ja mutta sitäkin tutumpi tamperelainen stand-up-koomikko ja opiskelutoverini Anitta Ahonen.

Tapaus Valli


Seuraan nykyään Instagramissa useita ruotsalaisia feministejä ja olen tullut entistä allergisemmaksi vanhoille vitseille, joissa naisille ja miehille tarjoillaan vain stereotyyppisiä rooleja. Niinpä pelkäsin pahinta, kun kaupungin parhaalta kiinteistövälittäjältä näyttävä Rami Valli singahti lavalle vauhdikkaan videokuvan saattamana.Vaan ei. Isähommista olikin tarjolla uusi näkökulma ja raadollista todellisuutta. En vielä ennen ole nähnyt kenenkään vääntävän vitsiä yökastelijalapsesta.


Tapaus Ahonen


Minä kuten kaikki muutkin naiset näyttivät odottavan Anitta Ahosta lavalle, sen verran mahtavan ja äänekkään vastaanoton hän saikin. Eikä syyttä. Heti tuli aikamoista stand-up-tykitystä. Tykkäsin!
Tosin pelkäsin tuossa vaiheessa, että Ahosen rooli onkin vain esiintyä vierailevana stand-up-koomikkona näytelmässä. Mutta onneksi tulossa oli vielä retriittikohtaus ja mahtava kuolinilmoitusten analysointikohtaus. 


Tapaus Jyvälä

 

Jyvälän pornoaddiktion käsittely ei ihan uponnut meikäläiseen, koska en tajunnut, että jutut perustuivat todellisuuteen. Ajattelin, että tää on jokin keksitty juttu. No tänään sitten googlailin vähän ja joo. Nythän näen asian ihan eri tavalla. Rohkeaa. 

Toni Jyvälä on hyvä näyttelijä ja pitipä tähän kirjoittaa, että tästä nuorestamiehestä vielä kuullaan, koska oletin että hän on vähän päälle parikymppinen hujoppi. Nonni, googlailu taas toi eteen tosiseikan, että hän on 35! Siis täh! Mut miehellä hyvä ääni ja loistava kehonkieli. Tykkäsin kyllä.

Ratkaisukeskeinen elämäntapavalmentaja Tanner


Kai Tannerin  terapeutti taas jäi vähän ohueksi, koska hän oli valmentaja, jonka piti auttaa muita, eikä hänpäässyt kertomaan omista ongelmistaan. Mutta olihan hänen roolissaan jotain Monsieur Mossea. Jos nuorempi lukija ei tiedä, kuka hän on, niin ainahan voi -googlettaa!

Vaikka valkokankaalle heijastetut hashtagit ja filminpätkät toivat elävyyttä, niin toisaalta ne pakottivat terapeutin olemaan liikaa näyttämön sivuilla. Tämä tietysti söi Tannerin mahdollisuuksia ottaa kehonsa ja tila käyttöön. Ohjaaja Tapio Kankaanpää olisi voinut tässä ehkä hieman skarpata.


Ohjauksesta ja kässäristä


Kaukaa katsottuna näyttämöstä jäi myös kuva, ettei se ole kovin syvä, joten paikoitellen näyttämöllä näytti olevan ahdasta. Mutta tällehän ei voi mitään, näyttämö on se mikä on. Valaistus ei aina toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, kun vuorollaan jokaisen näyttelijän kasvot olivat pimennossa.

Käsikirjoituksen punainen lanka oli melko löyhällä ja itse tietysti tämmöisenä ”vanhan liiton ohjaajana” olisin halunnut nähdä tiukempaa dramaturgiaa, niin että stand-up olisi ollut renki eikä isäntä. Nyt jokaisen "potilaan" tarina rönsyilee omaan suuntaansa.

Tabuaiheet käsittelyssä...you name it.

Arvostan todella sitä, miten Rakastajat-teatterin työryhmä toi yleisön eteen asioita, joista mieluusti vaietaan. Perhehelvetti, pornoaddiktio, syöpä, muut sairaudet, kuolema…you name it. Elämä kunnossa -esitys käsittelee tabuaiheita luonnollisesti ja huumorilla. Roisimmistakaan jutuista ei puutu lämpöä.
Ei sitä olisi heti uskonutkaan, kuinka paljon hauskuutta saa irti vaikkapa kuolinilmoituksia analysoimalla. Sitä vaaraa ei ole, että esityksessä missään vaiheessa mentäisiin rienauksen puolelle. Yleisö saa turvallisessa tilassa nauraa omille peloilleen.


Jännää oli muuten myös se, että yleensä tarvitaan vain yksi mies tasapainottamaan 2-3 naisen olemassaoloa näyttämöllä. Jotain on selvästikin muuttumassa, kun sukupuolijako menee toisin päin.

Voitte mennä Poriin



Mun tekee koko ajan mieli sanoa, että ihmeellistä että noin edistyksellistä teatteria nähdään noin pienessä kaupungissa kuin Pori. Mutta en sano.
Esitykset Kulttuuritehdas Kehräämössä jatkuvat joulukuulle saakka. 

Reija





tiistai 12. syyskuuta 2017

Harrastus - uhka vai mahdollisuus?

Hyvää päivää ystävät!


Syksyn tietää alkaneen siitä, että lehdet kellastuvat, sade ja viima tunkeutuvat takin sisään ja illat pimenevät. Mutta syksyn tietää alkaneen myös siitä, että harrastustoiminta alkaa. Eilen oli ensimmäinen Lauluyhtye Vocalsin harjoituskerta ja tänään oli ensimmäinen lasten näytelmäkerhokerta.

Minusta on hienoa tarjota harrastustoimintaa, sillä harrastaminen on hyödyllistä mutta myös mukavaa yhdessäoloa. Olen niin onnellinen Vocalsin laulajista, koska he ovat niin ihania ihmisiä. Iloisia ja avoimia, sellaisista ihmisistä minä pidän. Myös tämän päivän lapsoset näytelmäkerhossa olivat hyvin reippaita ja energisiä, mutta myös hyvätapaisia.

Mitä kaikkea sinä olet harrastanut? Ja mistä kaikesta olet alkuun innostunut, mutta johon olet pian kyllästynyt tai se on muuten vain jäänyt. Varmasti meillä jokaisella on tällaisiakin harrastuksia, joihin on alkuun hurahtanut, mutta jotka ovat myöhemmin osoittautuneet vähemmän kiinnostaviksi tai aika ei vain ole riittänyt niiden harrastamiseen. Myös raha voi olla este monen harrastuksen kohdalla.

Harrastuksen kuuluu minusta olla ennen kaikkea mukavaa. Toki se saa olla haastavaakin, jos mielii kehittyä, mutta harrastukset ovat usein vastapainoa työlle tai muulle toiminnalle, jota arkena tekee. Harrastus toki voi olla myös työtä tukevaa toimintaa. Esimerkiksi liikuntaharrastuksethan tukevat työssä jaksamista ja oman hyvinvoinnin edistämistä. Samoin monet muut harrastukset, kuten musiikki. Silloin kun harrastuksesta alkaa tulla taakka, sellainen, jonne ei jaksaisi enää raahautua tai jota ei jaksaisi opiskella, sellaisen harrastuksen kohdalla kannattaa minusta miettiä, mitä mieltä siinä enää on? Ketä varten sitä tekee? Jos vastaus on, että harrastaa siksi, että se tuottaa itselle iloa, silloin harrastus on yhä oikea, mutta jos se tuottaa ylimääräistä ahdistusta ja stressiä, silloin kannattaa miettiä sen lopettamista.

Minusta ei myöskään tarvitse harrastaa vain siksi, että niin muutkin tekevät. Harrastaa kannattaa vain, jos itse niin haluaa tehdä. Monilla pelkkä työ saattaa olla niin vaativaa henkisesti kuin fyysisestikin, että on täysin ymmärrettävää olla harrastamatta mitään. Levätäkin täytyy. Ei ole mitään mieltä juosta harrastuksiin vain tavan vuoksi. Itseään täytyy kuunnella.

Harrastuksiin saa myös kulumaan rahaa, jos niin haluaa. Voi ostaa uusia treenivaatteita, kenkiä, kasseja, joogamattoja, käsipainoja, jumppakuminauhoja ja vaikka mitä muuta. Ja toki urheilutarvikkeiden sijasta voi kuluttaa rahaa vaikka kielikursseihin, muuhun oppimateriaaliin, soittimiin, nuotteihin, musiikinteko-ohjelmiin ja mihin vain. Moni harrastus ei kuitenkaan vaadi paljoakaan rahaa. Ja voi harrastaa myös täysin ilmaiseksi. Voi vaikka mennä metsään, ulkoilla, nauttia rauhasta, ystävistä, lukea. Kyllä te tiedätte.


Ihanaa tiistaita! 💓

-Suvi


tiistai 5. syyskuuta 2017

Toteuttajan päivä

Viime blogikirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa.
Mutta nyt,
HYVÄÄ YRITTÄJÄN PÄIVÄÄ!

 

Aloin pohtimaan suomenkielistä sanaa Yrittäjä. Sanassa on heti jollain tavalla kaikkia yrittäjiä halventava sävy, koska heti tulee mieleen, että yrittäjät aina vain yrittävät ja yrittävät, mutta eivät saa mitään aikaan. Miksi yrittäjä -sana ei voisi olla vaikka toteuttaja tai uudenluoja tai vaikka vain itsensä työllistäjä. Tottahan on, että yrittäjien urapoluilla on väkisinkin aisoita, jotka ovat jääneet siihen yrityksen tasolle. Kaikki ei aina toimi tai toteudu, vaikka olisivat kuinka hyviä ideoita. 

Toisaalta, yrittäjät ovat rohkeita. He uskaltavat toteuttaa ideoita, joita ei välttämättä voisi muita reittejä pitkin edes toteuttaa. Yrittämisessä on aina riskinsä. Riskejä pitää vain osata arvioida. Aina ei voi kuitenkaan varmaksi tietää, miten jokin palvelu/tuote menestyy, vaikka alustavat riskianalyysit olisivat olleet suht pieniä. Mutta tässäkin, jos puhutaan samassa lauseessa yrittäjistä ja riskeistä, varsinkin silloin korostuu yrittäjä-sanan loputon arvaamattomuus. Koko ajan ollaan kuin heikolla jäällä. Jos taas puhuttaisiin toteuttajista ja riskeistä, silloin arvostus vain lisääntyy toteuttajia kohtaan. "Vau, hän on toteuttaja, ei kaihda riskejä, peloton oman elämänsä herra". Ja ehkä jopa menestyjä.

Eihän englanninkielessäkään puhuta yritäjistä nimellä tryer, vaan se on entrepreneur. Vau, Entrepreneur. Paljon parempi kuin yrittäjä. Samoin yritys on englanniksi company tai firm. Kyllähän suomessakin voidaan puhua firmasta, mutta on sekin minusta jotenkin kolkko nimitys. "Olen yrittäjä ja mulla on firma". Juu, siinähän yrität. Varsinkin jos puhutaan pienistä yrityksistä niin kuin esimerkiksi me. Monet jopa hämmästelevät sitä, että meillä on Oy. Kun tällaiset luovan alan yritykset ovat sitä humpuukia, pehmeitä arvoja, ei mitään oikeaa työtä. Vähän puuhastellaan ja touhutaan, ilmaiseksi osin, koska me vain niin rakastetaan tätä, että rahaa ei tarvitse saada. 

Onko se sitten niin, että työ on totuttu ajattelemaan sellaisena asiana, josta ei kuulu tykätä? Ja jos siitä tykkää ja on oma yritys sen ympärillä, niin onko se silloin automaattisesti puuhastelua? Harrastamista? Jos kansalaisopistossa olisi kurssi nimeltään Drama Queen Oy, tai mikä tahansa muu yritys, sille kurssille ehkä voisi aluksi osallistua moni. Mutta kun "harrastaisivat" sitä 5-6 päivää viikosta 8-10 tuntia päivässä, voisi osallistujamäärä karsiutua hyvin nopeasti. Plus ajatustyötä vielä päivän päätyttyä ja vapaa-ajalla. Ja ei voi ajatella niin, ainakaan näin pienessä yrityksessä, että "kyllä tämän hoitaa sitten joku muu, jos minä en hoida". Mutta kun ei hoida. Onnekkaassa tilanteessa joitain asioita voi jakaa toisen osakkaan tai työntekijän kanssa, että kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin, mutta on niitäkin, jotka tekevät ihan kaiken yksin. 

Ei yrittäminen ole mitään "yrittämistä". Kyllä, yrittäjät kokeilevat eri asioita, mikä toimii ja mikä ei, tottakai, mutta päätavoite on siinä toteuttamisessa, myymisessä. Ei hienojen tuotteiden/palveluiden luomisessa ole mitään arvoa, jos niitä ei saa kaupaksi, muiden nähtäville, muiden koettavaksi. Toki palvelun tulee olla hyvä sitten kun sitä päästään asiakkaalle toteuttamaan, mutta noin lähtökohtaisesti myynti on yrityksessä hyvin tärkeässä roolissa.

Voitaisiinko keksiä uusi sanasto yrittämisestä? Oma ehdotukseni olisi tällainen:

Yrittäjä = Toteuttaja
Yritys = Toteutus
Yrittäminen = Toteuttaminen

Millainen olisi sun ehdotus uudeksi yrittäjyys -sanastoksi?



Hyvää Toteuttajan päivää ystävät!


-Suvi






tiistai 8. elokuuta 2017

Uusi syksy

Nyt on aika blogimmekin herätä kesälomalta!
Syksyn ensimmäiset palaverit on pidetty ja uusia tuulia puhaltaa.

 

Ihan ensimmäiseksi tahdon kertoa, että yrityksemme on muuttanut Hämeenkyröstä. Uusi postiosoite sijaitsee Pirkkalassa. Tämä jo itsessään tuo muutoksia yritystoimintaan. Olemme muun muassa vaihtamassa tilitoimistoa ja keskitämme palvelumyyntiämme yhä enemmän Tampereen seudulle. Toki toimimme edelleen kaikkialla Pirkanmaalla, mutta pääasiassa Tampereen seudulla. 

Viime viikolla minulla oli upea tapaaminen uuden mahdollisen tilitoimiston edustajan kanssa. Odottelemme vielä tarjouksia muistakin paikoista, mutta tämä oli kyllä niin lupaava, että muiden tarjouksien tulee olla jotenkin superhyviä, jotta voisivat tämän ohittaa. Kerron tästä tilitoimistosta paremmin myöhemmin.

Hyvä ja toimiva yhteistyö yrityksen ja tilitoimiston välillä on ehdottoman tärkeää. Tilitoimiston tulee neuvoa ja auttaa yritystä. Tilitoimisto ei saa vähätellä yrityksen toimintaa, eikä arvottaa sitä jotenkin vähemmän tärkeäksi sen tähden, että yrityksen toimiala on kulttuurin saralla. Jokaisen asiakkaan tulisi olla tilitoimistolle yhtä arvokas ja tärkeä. Ja hinnan tulisi vastata saatua hyötyä.

Ja niin kuin jo edellä mainitsin, palveluidemme myynti kohdistetaan Tampereen seudulle. Lauluyhtye Vocals jatkaa vielä Hämeenkyrössä, mutta uuden Viihdekuoro Volaan! laulajahaku on käynnissä Tampereella. Ja huilutunnit siirtyvät Hämeenkyröstä Pirkkalaan. 





Olen myös ostamassa keikkapianoa. Se helpottaa valtavasti kuorojen ja huilutuntien pitämistä, kun harjoitustilaa ei tarvitse miettiä sen kannalta, missä on piano. Lisäksi sen kanssa voi keikkailla.
Digitaalipiano on Roland FP-30.



Siitä kerrotaan Rolandin sivuilla näin:

"Kompakti koko, korkealuokkainen Roland-pianosointi

Jos olet uneksinut pianosta kotiisi, mutta tila tai budjetti ei ole antanut myöten täysikokoiselle instrumentille, on odotuksesi ohi. Edullisessa FP-30:ssa on Rolandin ylistetty sointi, soittotuntuma sekä modernit ominaisuudet. Tämä 88 -koskettiminen instrumentti sopii mihin tahansa tilaan helposti. Kevyt ja helposti liikuteltava soitin on omiaan esiintyville muusikoille sekä musiikin opetukseen. Pianon lisäksi tarjolla on laaja valikoima soundeja, sisäänrakennetut harjoitukset, tallennusominaisuus sekä suosittujen musiikki-appsien kanssa toimiva langaton Bluetooth® -yhteys. FP-30:lla saat ensiluokkaisen musiikkielämyksen, jota ei aiemmin ole ollut saatavilla näin virtaviivaisessa paketissa."

Kysyin Tampereen musiikista suositusta ja he suosittelivat tätä. Nyt Roland on tilattu ja lähetystä odotetaan saapuvaksi 😃

Hyvää tiistaita!

-Suvi


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Aivot lomalla - idearikasta aikaa

Olen huomannut, kun aivot pääsevät lomalle, silloin ne vasta alkavatkin raksuttamaan. Ideoita syntyy kuin itsestään, mutta on ihanaa vain kirjoittaa ne ylös ja tiedostaa, että niihin tarvitsee tarttua paremmin vasta loman jälkeen.


Jännä juttu, kun ei varta vasten ajattele jotain, silloin mieli avautuu. On ihan hyvä, jos päässä ei joskus liiku mitään, mutta mieltä ei kannata väkisin tyhjentää. Tai ainakin itse koen näin. Tai no, ikäviä työasioita tai muita asioita voi yrittää työntää mielen taka-alalle loman ajaksi, mutta toisaalta miksi ajatuksia pitäisi rajoittaa? Joskus kyllä voi rasittaa, jos pyörittelee jotain hankalaa tai ikävää asiaa koko ajan mielessään, mutta sekin voi olla ihan hyvästä. Tuleepahan ainakin käsiteltyä tätä asiaa. Silloin siitä on helpompi päästää irti, kun sitä on aikansa pyöritellyt.

Ihanista ajatuksista sen sijaan ei tahdokaan päästää irti. Näitä positiivisia ajatuksia kannattaa vaalia, sillä se näkyy myös ulospäin. Mietin, että mitäköhän ihmiset mahtavat yleisesti ajatella, esimerkiksi kadulla kävellessään tai ruokakaupassa? Nimittäin usein vastaani kävelee ärtyneitä ja vakavia kasvoja. Ja kun näille yrittää hymyillä, katseet käännetään pois. Onko iloisuus, onnellisuus ja  positiiviset ajatukset kadonneet jonnekin? Jonnekin arjen syvänteisiin? Negatiivisiin ajatuksiin on varmasti helpompi jäädä kiinni kuin positiivisiin, sillä negatiivisuus tarttuu niin helposti. Ainakin itse koen, että jos ympärillä on negatiivisuutta, kohta olen itsekin ärtynyt ja hermostunut. Positiivisuus on niin herkkä tunne, että pitää olla todella onnellinen, jotta pystyy sen pitämään negatiivisessakin ympäristössä. 

Onkohan negatiisivena oleminen jotenkin turvallisempaa? Jokin suojamuuri? Iloisena ja avoimena oleminen vaatii rohkeutta, sillä silloin ihminen antaa itsestään enemmän kuin sulkeutuneena ja ärtyneenä. Hui, tulipahan kamala ajatus mieleen, jos jotakuta pelottaa olla onnellinen ja iloinen. Ei uskalla. Toivon, että jokainen uskaltaa. Kaikille ei vain ole helppoa löytää sitä positiivisuutta itsestään.

Mutta takaisin niihin ideoihin, joita lomalla syntyy. Olen ollut noin viikon on/off lomalla ja huomaan jo nyt, että rakkaat aivoni ovat saaneet uutta energiaa. On syntynyt muutama näytelmäidea, tapahtumaidea, ja muutama muu idea, joita odotan innolla jalostavani. Elokuun koittaessa nämä ideat kaivetaan laatikosta pöydälle ja kehittäminen alkaa. Ja hei! Ystävä! Pääsin opiskelemaan! Syksyn tullessa aloitan Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ja parin vuoden kuluttua tulen olemaan kulttuurituottaja (YAMK). Onneksi ylempää ammattikorkeakoulututkintoa voi opiskella työn ohessa ja etänä. Mahtuu joukkoon myös muutama lähipäivä, mutta pääosin voin opiskella etänä. Tämä koulutus tulee vahvistamaan osaamistani myynnin ja markkinoinnin saralla ja toivon, että koulutus poikii myös hyviä uusia kontakteja.

Syksyn tuulet ovat tuomassa paljon kaikkea uutta ja jännittävää ja menen niitä kohti hymyillen. Toivon kaikille onnellista ja hyvää kesää. Positiivisia ajatuksia ja rakkautta. Rakkautta toisia kohtaan ja ennen kaikkea rakkautta itseäsi kohtaan.



-Suvi

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Luonto - hiljaisuuden musiikkia

Musiikki. 

Ääntä.

Sekamelskaa.

Ärsykkeitä.

Jos menisitkin luontoon?
Laittaisit silmät kiinni ja nauttisit äänistä, joita luonto meille antaa. 


Itse saan luonnosta ja luonnon tarjoamista äänistä lisää latausta omiin akkuihini. Toisinaan ihmisen tekemä musiikki on paikallaan, mutta toisinaan kaipaa hiljaisuutta. Ja kun irtautuu tehdyn musiikin ja äänien maailmasta, pääsee osalliseksi luonnon omien äänien maailmaa.


Lintujen laulu, veden solina, tuulen humina, raikas ilma. Luonto rauhoittaa mieltä. Ja toisaalta saa ajatukset selkenemään ja virtaamaan. Ja vaikka menisikin luontoon nauttimaan hiljaisuudesta, yhtäkkiä huomaakin, että on äänien keskellä.

Tässä yksi päivä, kun kuljin lintujen äänien keskellä, aloin pohtimaan, miten jokainen eri lintulaji on saanut oman laulunsa. Ehkä jokaiselle linnulle ominainen laulu on syntynyt jostain tarpeesta. Mutta jos sen ajattelisikin niin, että jokainen lintulaji olisi saanut valita laulunsa itse. Olisi outoa ajatella, jos itse joutuisi valitsemaan itselleen laulun, jota laulaa koko ajan. Koko ajan sitä samaa laulua. Ja sillä tavalla tunnistaisi toisen saman lajin edustajan. Minkä laulun sinä valitsisit?



Luonnon äänipankkia ja sen rauhoittavaa vaikutusta voisi hyödyntää yhä enemmän. Toisaalta, ainakin itselleni luonto on niin rakas asia, että sitä ei tohtisi tuotteistaa tai tehdä siitä bisnestä. Ehkä siinä luonnon taika onkin; se kuuluu kaikille. 

Jos tahdot, voisit kokeilla seuraavaa tehtävää, kun seuraavan kerran menet luontoon:

Kun olet päässyt kauas autojen äänistä ja muista äänistä ja olet luonnon keskellä, sulje silmäsi. Seiso paikoillasi ja vain kuuntele. Mitä kuulet? Mitä kauemmin olet ja kuuntelet, sitä enemmän alat kuulla. Pyri tyhjentämään pääsi turhista ajatuksista ja ota vastaan, mitä luonto sinulle antaa. Kun palaat takaisin arkeesi, havannoi, miltä sinusta tuntuu. Onko rauhallisempi olo, onko levollinen olo. Toiko luonnon kuuntelu uusia ajatuksia mieleen vai aiheuttiko se joitain muita tunteita?
Olisi kiva kuulla, mitä luonto merkitsee sinulle.

Rauhallista tiistaita ystävät!

-Suvi